Kalastuslain uudistusta valmisteleva työryhmä on tullut siihen tulokseen, että järvien, jokien ja purojen varsilla asuvat ihmiset ja mökkiläiset estävät ammatillisen kalastuksen sekä häiritsevät verkoilla, katiskoilla ja nuotilla vapaa-ajan vetouistelua.
Työryhmä esittää, että verkkopyynti on rajoitettava 4:ään verkkoon ja perinteinen kylänuottaus on lopetettava kokonaan tai ainakin rajoitettava pieneen rantanuottaukseen. Ryhmän mielestä verkkokalastajat ovat myös osa suomalaista harmaata taloutta, kun ne lahjoittavat kalat naapureille tai saavat kaloista pensarahat.
Filosofian tohtori Teuvo Niva (LK 4.2.12) pistää vielä paremmaksi ja vaatii koko kalastuskulttuurin uudistamista, koska vain ammattikalastus uudistaa nuotta-, rysä- ja troolipyynnillä järvissä vinoutuneen kalakannan. Niva filosofoi, että verkkokalastus tuhoaa arvokkaat järvilohi- ja meritaimenkannat.
Minusta koko uudistus on pielessä niin kuvan, kun ei ole määritelty ja luokiteltu vesistöjä käyttötarkoituksen mukaan. Suomen tuhansista järvistä suuri osa on luontaisessa tilassa ja mitä kauemmas asutuskeskuksista mennään erämaahan sen vähäisemmässä käytössä vesistömme ovat. On todella arvokasta, että meillä on luonnontilassa olevia järviä ja vesistöjä, joiden alkuperäiskalakanta säilyttää alkuperäisien geeniperinnön.
Toinen ryhmä järvistä voitaisiin luokitella kotitarvevesiksi. Tähän statusryhmään kuuluisivat sellaiset järvet ja joet, joiden rannoilla on paljon asutusta ja kesämökkeilyä. Merkityksellistä on, että järvien asukkaat voivat hyödyntää asuttamaansa vesistöä yhteiseen kalavesien hoitosuunnitelmaan perustuen. Tässä vaihtoehdossa ammattikalastus olisi rajoitettu tai kokonaan kielletty ranta-asukkaiden demokraattisella päätöksellä.
Kolmas ryhmä olisi vesistöt, jotka ovat pinta-alaltaan ja kuutiomäärältään suuria järviä ja jokia. Maakuntakohtaisesti on helppo määritellä ammattikalastukseen soveltuvat vesistöt ja suunnitella kalavesien hoito sen mukaisesti. Tässäkään tapauksessa kotitarvekalastajia ei tarvitse alkaa häätämään pois, vaan ennemminkin tukea ja järkevällä tavalla rajoittaa verkkokalastusta.
Simojärvi surullinen esimerkki "järven kehittämisestä"
Simojärven mökkiläisenä olen seurannut 30-vuoden ajan kalastuksen kehitystä järvellä, sekä itsekin pitänyt talviverkkoja 15-vuoden ajan yksityisvesialueella.
Kalastusalan asiantuntijat ja Ranuan kunnan päättäjät ryhtyivät "kehittämään Simojärveä " 1980 luvulla vapaa-ajan kalastukseen painottuen istuttamalla taimenta ja kuhaa mielessä tietenkin kalastusmatkailijoiden tuomat eurot. Vapaa-ajan kalastuspuumi kesti 15 -vuotta pitkälti Kultaisen-taimen uistattelukilpailun ansiosta. Osallistujamäärän vähetessä kilpailua ei enää järjestetä ja kalliin polttoaineen vuoksi järveä haravoivat uistattelualukset ovat häipyneet selkosilta.
Tämän jälkeen seurasi ammattikalastukseen perustuva "järven kehittämistyö". Kultisalmeen rakennettiin kalasatama suurine halleineen ja järvelle ilmestyi trooli sekä muutama nuottaporukka ja rysäpyytäjät. Ammattikalastus puumia kesti 5-kesää, jonka jälkeen seurasi kalastajien konkurssiaalto ja vähin erin koko ammatillisen kalastuksen loppuminen. Kalasatama on nyt myynnissä ja koskaan se ei ole tuottanut siihen sijoitettua pääomaa.
Simojärven kalastajista jäljellä ovat harvenevat paikalliset asukkaat ja kesämökkiläiset verkkoineen, kukkuonkineen, pilkkeineen ja soutuveneineen ja katiskoineen. Nyt sitten halutaan viedä tältäkin ryhmältä kalastusoikeus "omasta järvestä" ja lähialueen vesistä, tuomitsemalla heidät kalakantojen vääristelijöiksi ja arvokalojen tuhoojiksia sekä puhumalla ammattikalastuksesta joka ei koskaan kannata.
Verovapaaksi jokamiehenoikeudeksi
Suomalaisten syömästä kalasta on yli 70% ulkomailla kasvatettua tai pyydettyä. Suurin kotimaisen kalansyöjäryhmä ovat verkoilla kalastavat kotitarvekalastajat. Olisiko nyt tämänkin ryhmän lopetettava kotimaisen kalan syönti ja siirryttävä syömään vaikkapa Norjan mömmöillä kasvatettua kassilohta ?
Kalastuslain työryhmä väittää, että kalastuksessa rehottaa harmaa talous ja esittää, että ammattikalastajiksi voisi päästä matalalla kynnyksellä ilmoittautumalla EU rekisteriin. Tässäkin syyllisiä ovat tietenkin muutamaa verkkoa järvellä pitävät talolliset ja mökkiläiset. Mitään laskelmaa ei työryhmä menetetyistä veroista esitä ja väite on täysin tuulesta temmattu ja loukkaava.
Toivoisin kalastuslain uudistusta valmistelevan työryhmän selvittävän sellaisen mahdollisuuden, että kalojen myynnistä ei perittäisi veroja ollenkaan ja kalastus olisi marjastukseen verrattavaa jokamiehenoikeutta. Siis olitpa millainen järvikalastaja tahansa ja haluat myydä kalasti torilla, kauppaan, tukkukauppaan tai naapureille sekä jatkojalaostajalle, tapahtuisi myynti verottomana.
Siis ilman alv:a. ja erilaisten etuuksien menettämistä.
Uskon, että tällä toimenpiteellä lisääntyisi suomalaisen kalan kilpailukyky ja jalostus saisi materiaalia ja maaseudun ihmiset pientä taloudellista ja vireyslisää elämäänsä.
Työryhmän mielestä ammattikalastaja on se joka myy kalaa yli 8500 euron edestä. Tahtoisin nähdä sellaisen kalastajan Lapissa, joka pääsee noihin lukuihin. Raja voi toki olla tässä, mutta ammattikalastajien määrää ja rekisteröitymistä se ei millään tavalla edistä ja kasvata.
Suomalaiset merialueella kalastajat ovat myyneet kalastuskiintiönsä puolalaisille ja virolaisille yms. joten nekin veroeurot menevät ulkomaille.
Suomalaista yhteiskuntaa kehitetään nyt sellaisten ihmisten ja päättäjien toimesta, joilla ei ole minkäänlaista tietämystä siihen, mitä ovat tekemässä ja esittämässä. Toivottavasti eduskunnasta vielä löytyy kansanedustajia, joilla on maalaisjärki päässä ja tuntuma tämän maan todellisuuteen.
Muutoin taas mennään EU:n tadittamana ehdoilla jotka on laadittu Euroopan väestökeskuksissa ja byrokraattien toimesta ymmärtämätt laajan maan olosuhteita ja ihmisten elinympäristöä.
Se kateus
VastaaPoista